We found something better

Välimeren lämmin iltatuuli kulki katalonialaisia kapeita katuja pitkin. Iloinen puheensorina ja satunnaisten ruusukauppiaiden myyntipuheet säestivät illallistamme. Illallista, joka oli venynyt jo pitkälle pimenevään yöhön. Plaça Reial, aukio, jonka reunalla istuimme, herää kunnolla eloon vasta auringon laskettua.

Arkkitehti Antoni Gaudin suunnittelemat lyhdyt loistavat aukiolla juhlivan kansan tähtinä, kunnes meren takaa alkaa taas uusi päivä. Viimeistelimme viinilasejamme ja tutkimme katseillamme ihmisvilinää. Kaksi käsiparia ilmestyi takaani. Toinen oikealta, toinen vasemmalta.

Nämä herrat eivät ruusuja myy. Sen ymmärsin heti. Kaupankäynniksi tilanne kesti normaalia kauemmin. En enää katsonut miehiä päin, vaan pöydän toiselle puolen ja omiin taskuihini. Odotin jotain tapahtuvan. Herrat esittelivät pöydän päällä lappuja, joihin oli kirjoitettu ja piirretty jotain. He sanoivat sen olevan tärkeää eivätkä noteranneet kieltojamme. Sitten en enää kieltänyt. Kädet yhtäkkiä katosivat.

Niin katosivat myös pöydällä olleen illallislaskun päällä olleet setelit. Näppäräsorminen kaksikko nappasi rahatukon silmiemme edestä. Näppärämpisorminen minä nappasin toisen herran hihansuusta tiukan otteen kun olin ymmärtänyt mitä oli tapahtunut. Toisella kädellä otin paperin alta omaisuuteni. Ojensin kaksikkoa suusanallisesti ja luotanityöntävästi. Lopuksi heitin yläfemmat roistojen kanssa, he jatkoivat matkaansa. Me joimme ne viinit loppuun.

Olin kuullut että Barcelonassa kannattaa varoa taskuvarkaita, nyt suosittelen sitä myös itse. Vähäosaiset shoppailevat ostoskärryjen kanssa isoilla roskalavoilla. Löytävät niistä metalliromua ynnä muuta. Lukitusta polkupyörästä viedään kaikki irtoavat osat, muttereita myöten. Paikalliset osaavatkin varautua ja ottavat pyörästään usein satulan mukaansa, jättäessään sen pyörätelineeseen.

Barcelona näyttäytyy kerjäläisineen, kulkukoirineen ja huumekaupan värittämänä osin kurjaltakin, mutta mieleen sieltä jää kuitenkin eniten matkailijoiden yhteenkuuluvuuden tunnelma. Tuntuu kuin kaikki olisivat tulleet sinne samalla asialla. Nauttimaan auringosta, ruoasta ja juomasta sekä romanttisuudesta. Me, näiden asioiden lisäksi, myös vähän luksuksesta.

À la carte -aamiaisesta, omasta parveke uima-altaasta, kattoterasseista, huonepalvelusta, saunasta, ylimmästä kerroksesta, cavasta, sangriasta…

Voin lämpimästi suositella hotelleja joissa yövyimme. Hotel Bagues, Hotel DO ja Grand Hotel Central. Hotel Bagues on tyylikäs museohotelli. Sen isokokoiseen sviittiin kuuluu oma uima-allas parvekkeella. Parvekkeen alapuolella kulkee Barcelonan pääkatu La Rambla. Hotelli on kuusikerroksinen joten sen katolta näkee aika pitkälle barcelonan kattojen ylle.

DO sijaitsee Plaça Reialin aukiolla. Se on boutique-hotelli todella korkeilla huoneilla ja yleellisen hienolla sisutuksella. Näkymät ovat ylimmästä kerroksesta joko aukiolle tai Ramblasille.

Grand Hotel Central on moderni luksushotelli. Se sijaitsee toisen ison kadun varrella erittäin miellyttävällä alueella. Se on seitsemänkerroksinen hotelli jonka katolta löytyy uima-allas, josta näkee koko itäisen Barcelonan.

Kirjoitin puolitoista vuotta sitten näin: ”Asenteeni matkustamiseen on kovasti muuttunut. Matkaan kulutettu raha tuntuukin yhtäkkiä pieneltä verrattuna siihen minkälaisen kokemuksen voi saada.”

Olen tämän matkan jälkeen erityisen paljon samaa mieltä. Joskus kannattaa panostaa vähän enemmän.