Flexible Soundin nousu ja tuho

”Synkät sadepilvet väistyivät sivuun ja taivas oli harvinaista kyllä aivan kirkkaan sininen, kun suosittu Flexible Sound hyppäsi lavalle” – Karkkilan Tienoo 4.8.2004

Siinä missä pilvet kaikkosivat, yleisö teki päinvastoin ja pakkautui lavan eteen. Astuin lavalle varmoin askelin ja aloitin Green Dayn tunnetulla kitarariffillä ennen muun bändin sisääntuloa. Huusin mikkiin ”Morjes, Karkkila!” niin kuin rokkareilla on tapana. ”Me ollaa Flexible Sound!

Kesä 2004 oli covereita soittavan yhtyeemme toinen keikkakesä. Edellisenä kesänä Karkkilan Tienoo kuvaili bändiämme uutena tuttavuutena Karkkilan Rockkartalla. Nyt olimme jo suosittuja. Niin suosittuja että soittovuoromme valikoitui jälleen iltapäivän ensimmäiseksi.

Flexible Soundin ensimmäinen keikka oli vuotta aiemmin, keväällä 2003. Se oli nuorisotilojen tilatoimikunnan ja MLL:n järjestämä disco. Liput 3 euroa. Yhtyeemme lisäksi disessä levyjään soitti Dj Peltzi ja nykyään Karkkilan Seduna tunnettu Dj Torma. Kovia nimiä jo tuohon aikaan. Keikasta ei ole mitään muistikuvaa, mutta säästetty juliste kertoo että siellä sitä on oltu.

Elokuussa 2003 tapahtui läpimurtomme Karkkilan rockskenessä. Soitimme Puistoilmiö-nimisessä tapahtumassa Karkkilan keskuspuistossa. Vaikka kello oli vasta kolme iltapäivällä, vedimme keikan läpi pääesiintyjän elkein. Yleisöä laulatettiin, kitaraa soitettiin hampailla ja niskan takana. Mustatukkaisen basistin viisikielinen heavybasso muljutti maata yleisön jalkojen alla. Lainarumpuja ja kitaran kieliä ei säälitty.

Bänditoiminta oli silloin coolia. Takki oli auki ja kitara epävireessä. Uskottavuuttamme ei vähentänyt se, että treenasimme karkkilalaisen päiväkodin alakerrassa.

Saatoimme vetäytyä koko viikonlopuksi treenikämpälle hengittämään rock-ilmaa. Välillä kävimme ostamassa Siwasta ranskanleipää ja lauantaimakkaraa. Joskus menimme treenikselle vain juomaan olutta ja istumaan sohvalle. Soitimme salaa muiden samassa tilassa treenaavien bändien soittimilla. Vaikka se oltiin erikseen kielletty.

Yhtyeen nimi, Flexible Sound, keksittiin karkkilalaisen rintamamiestalon alakerrassa. Minä pelasin konsolipeliä ja basisti pläräsi englannin sanakirjaa. Sormi osui flexible-sanan kohdalle. Siitä se nimi lähti muotoutumaan.

Bändin psykologinen murtuminen tapahtui nopeasti vuoden 2004 Puistoilmiön jälkeen. Treenikämpän avaimet hukkuivat, harjoitteluinto väheni ja itse aloitin yhdeksän vuotta kestäneen alkoholittoman kauden. Se söi bändin uskottavuutta ruton lailla.

Treenikämppä vaihtui erään maalaamon varastotiloihin ja samalla soittaminen vaihtui yhä enemmän vain hengailuun. Satunnaisia treenejä pidettiin satunnaisilla soittajilla. Lopulta homma haaleni niin ettei vähän liioittelemallakaan voinut sanoa soittavansa bändissä.

Flexible Soundiin on sittemmin yritetty puhaltaa tekohenkeä erinäisissä illanvietoissa ja myös comebackiä on lupailtu. Toistaiseksi tuloksetta. Onneksi yhdestä keikasta löytyy VHS-tallenne. Voin laittaa backstagepassin kaulaan, keikkanauhan pyörimään ja muistella aikaa jolloin olin vielä kova jätkä.