Metsäenergia

Metsässä tuoksuu vastapesty valkopyykki ja lumen suojissa talven yli lojuneet havunneulaset. Luonto realisoi viime vuoden lehtiperintöä ja rakentaa polun pohjaa tälle keväälle. Kaste on pingottanut ruskaiset lehdet ihan kiinni metsämaan pintaan, kuin sadetakiksi. Kenkien alta rouskuva rapina ja lintusinfonia ovat ainoat äänet, jotka kuulen.

Metsän henki on aistittavissa vielä pitkään puiden kaadon jälkeenkin. Paljaat rungot pötköttelevät pituuttaan aukean reunalla, eikä korkeista latvoista ole tietoakaan. Silti, metsän tuoksu on voimakkaimmillaan. Märkä puu, puru ja pihka yrittävät vielä viimeisinä tekoinaan muistuttaa, miksi ne olivat olemassa ja miksi kantopellon syliin on syytä kylvää uudet taimet.

Metsä nielee maailman melut ja pitää ilman raikkaana. Se ei ole ainoastaan biologiaa, se on myös psykologiaa. Metsä tallettaa verovapaata riemuvoittoa mielen tilille, mistä henkinen pääomasijoittaja sitten säännöstelee armoa arjen ahtauteen. Hiljaisuus ja hengittämisen helppous ovat syitä palata sitä ihmettelemään.

On jollain tavalla rohkaisevaa nähdä männyn kanto, uljaan puun taittumaton tynkä, joka yrittää sinnikkäästi pihkapeitteellä itsensä pelastaa. Tai muhkean muurahaispesän läpi puskeva koivun taimi, jolla olisi ollut koko muu metsä tilaa kasvaa, mutta päätti ponnistaa kohti korkeuksia risukasan läpi.

Miksi juuri metsässä käveleminen tekee hyvää? Miksi ei ole sama asia kävellä pellon reunaa tai hiekkatietä? Ja ennen kaikkea: miksi tuohon elinvoimalaturiin ei tule kytkeydyttyä useammin, vaikka sen virtapiikikkäät reaktorit ovat kuitenkin aina käynnissä? Kokemusperäisten tutkimusteni mukaan metsäkävelyn vaikutukset ovat kaiken lisäksi kiistattoman positiiviset. Asiat on aina olleet kirkkaampia sen jälkeen.

Erityisesti tänään olivat ajatukseni metsän siimeksessä. Puolimatkassa taivas raukesi rankkaan kuuroon. Jäin korkean puun suojiin sateelta piiloon ja säilyin sen ansiosta melkein kuivin jaloin. Tiheässä metsässä sade alkaa aina hetkeä myöhemmin kuin muualla, sillä pisaroilla kestää aikansa murtaa yläilmojen vehreä puolustus.

Toisaalta, metsässä sataa usein vielä sateen jälkeenkin, samasta syystä.

Samalla kun oma askellukseni tauottui puuskan ajaksi, lakkasi myös lintujen laulu. Kaiken kuuluvan äänen aiheutti nyt vesi, joka paiskautui vihaisesti vasten vihantaa. Eräänlaista hiljaisuutta sekin on. Siellä me odottelimme; minä sitä, että voisin jatkaa matkaani ja linnut sitä, että voisivat jatkaa viserrystään.

Hetken kuluttua kuuro on ohi. Sateen loppumisesta on vain pieni hetki siihen, että ensimmäiset linnut avaavat taas äänensä. Siitepöly on kulkeutunut pisaroiden kyydissä lammikon pintaan. Vihreät sävyt ovat entistä vihreämpiä, mikäli mahdollista. Sade puhdisti metsän ja metsä minut.

Puhdistumisesta ja puusta puheen ollen, päiväsauna on valmis. Rauhallista sunnuntaita.