Aamuni aikamatka

Sisäinen eläkeläiseni otti aamulla kädestäni kiinni ja vei minut ajassa neljäkymmentä vuotta eteenpäin. Kun avasin silmäni päiväunilta klo 10:46, suupieleni muotoutuivat maltilliseen virneeseen ja hymähdin, kun tajusin eläneeni aamun eläkeläiselämää – se tuntui ihan kivalta.

Heräsin harmaaseen lauantaiaamuun 7:01. Olin tyytyväinen, sillä vaikka olin päättänyt nukkua niin pitkään kuin nukuttaa, aamu oli noustessa vasta varhainen. Otin lasin vettä ja menin ulos tunnustelemaan luonnon lämpötilaa.

Olin edellisenä iltana tarkastanut mihin aikaan Lopen R-Kioski aukeaa. Kahdeksalta, hyvä. Se oli tämän päivän oleellisin tieto. Miksi? Se selviää kohta.

Lähdin puoli kahdeksan aikoihin ajelemaan vastapestyllä volksvaakenilla kohti Lopen kittanaa keskustaa. Harmittelin auton vahatulle pinnalle pölähtänyttä siitepölypeitettä. Laitoin Yle Puheen podcasteista Jari Sarasvuon jakson, jossa hän puhuu ajasta. Kuuntelin herkeämättä ja tein muistiinpanon.

Jos haluat tuntea menneen, tutki olosuhteitasi nyt. Jos haluat tuntea tulevan, tutki nykyisiä tekojasi.

Matka Lopelle kestää noin 20 minuuttia, kun rauhaksiin ajelee. Ajellessa alkoi tehdä mieli porkkanakakkua, joten päätin kaartaa vielä ennen kioskikäyntiä S-Markettiin. Marketissa oli hiljaista, ruuhka tulee yleensä puolenpäivän aikoihin. Matkaan tarttui 350g Dan Caken Morotskakaa ja litra Valion sokeroimatonta mustikkakeittoa. Vilautin S-bonuskorttia lähilukulaitteelle.

Huomasin marketin seinustalla miehittämättömän pelikonerivistön. Kokeilin kolikkotaskuani ja löysin neljä viiskytsenttistä ja kaksi plektraa. Laitoin viiskytsenttiset masiinaan ja tökkäsin kosketusnäytöstä jokeripokeria. Kaksi paria, en tuplannut. Pari kierrosta ilman voittoja, kolmoset, en tuplaa. Viimeisellä eurolla napsahti neloset. 14€. Lopulta päädyin kaapimaan kaukalosta voitokkaat 19€. Voi miten kiva! Hymyilytti.

Nyt sitten sinne R-Kioskille. Saatatte muistaa aiemman kirjoitukseni holtittomasta rahankäytöstäni. Päätin sen kirjoituksen jälkeen rankaista itseäni vähentämällä erilaisia hyödykkeitä. Yksi tällaisia hyödykkeitä oli Helsingin Sanomien kestotilaus. Lopetin sen, koska tiesin joka-aamuisen tyhjän postilaatikon muistuttavan minua parhaiten siitä, mitä seuraa jos tuhlaa tuhlaamistaan.

Olen tästä päätöksestä huolimatta antanut itselleni luvan ajaa viikonloppuaamuisin Lopen R-Kioskille ostamaan aamulukemista. Ja siellä ne taas odottelivat minua, juuri painosta tulleet tietonivaskat. Koin ihan pienen ja hetkellisen pettymyksen, sillä tuntumani mukaan lauantain lehti on ollut aiemmin hieman paksumpi. 3,80€ on silti ihan käypä hinta irtonumerosta, pohdin.

Juuri pelikoneesta voitettu kolikkokimara poltteli taskun pohjalla, kun jonotin kassalle. Kyllä, siellä oli kaltaisiani aamuvirkkuja jo arpaostoksilla. Päätin tehdä loton. Lottoa, vaikkapa kymmenen riviä, tilasin vuorollani. Jokeria? – Ei. Tuplausta? – Ei. Kaivoin myyjälle seitsemän kaksieuroista ja sain yhden kakskytsenttisen takaisin. Moikkasin lähtiessä.

Ajoin innoissani kotiin, edelleen Sarasvuon säestyksellä. Keitin kokonaisen pannun kahvia, otin porkkanakakusta oikein paksun palan ja levitin lehden tuvan pöydälle. Nautin hiljaiselosta.

Sanomat oli kahlattu puolessatoista tunnissa. Kyllä se taisi olla vähän ohuempi kuin normaalisti, mutta siellä oli mielenkiintoista tietoa esimerkiksi eri puulajien siitepölyistä ja hyttysistä. Mietin pitäisikö mennä tyhjentämään pihalammikko, jos siten pystyisin estämään sinne munittujen hyttystoukkien heräämisen.

Taidan olla jo myöhässä, ajattelin, ja menin päiväunille. Heräsin 10:46 ja nyt olen tässä. Päivän suunnitelmat: Mennä valokuvanäyttelyn avajaisiin klo 18:00.