Pokémon GO: 7 tapaa suhtautua

Moni meistä pitää edelleen läheisiään ja yhteiskuntaa jännityksessä siitä, mikä on henkilökohtainen näkemyksemme Pokémon-ilmiöstä. Ennen ulostuloa, eli pokémonistista revelaatiotamme, täytyy meidän hieman uudelleenlaskelmoida identiteettiämme. Mitä mieltä minä oikein olen?

Mitä mieltä minun kannattaisi olla? Jos näkemys ei varmuudella iske juuri tällä sekunnilla sykkivään ajan hermoon, kannattaa vielä teroittaa näkemystä ja odottaa oikeaa hetkeä.

Tällaisissa nopeasti etenevissä ilmiöissä piilee usein kiusallisia mielipideansoja. Omasta mielestä vahvasti rakennettu kannanotto on saatettu saartaa nurkkaan jo eilisessä taistelussa. Tuhannen mielipiderintaman salamasodassa argumentin mikään kulma ei saa revetä. Jos repeää, olet pysyvästi pihalla.

Keskusteluun on ehkä tuotu jokin arvo tai hyöty, jonka kieltäminen ei olisi järkevää, mutta myöntäminen veisi pohjan omalta näkemykseltä. On pidettävä silmällä sekä omia että vastaväittelijän kehäpäätelmiä, argumentointivirheitä ja muuta kognitiivista vinoumaa.

You think it's right but you say it's wrong
You think it’s right but you say it’s wrong
Vaatii todella tarkkaa medialukutaitoa ymmärtääkseen ollaanko käsillä olevan ilmiön tutustumisvaiheessa, villiintymisvaiheessa,
villiintymisen ihmettelyvaiheessa, tuomitsemisvaiheessa, tuomitsemisen tuomitsemisvaiheessa, yleisessä pilkkavaiheessa, vaiheessa jossa tuomitaan myöhäiset tuomitsijat, jälkiviisaudessa vai onko ilmiö jo ohi.

Joskus on niin, että kun suunsa avaa, on jo myöhässä. Ja nolo.

Sen mitä itse uskallan ilmiöstä nyt sanoa, on se, että vielä on mahdollisuus kommentoida jos haluaa. Mutta kannattaa kommentoida pian! Kannattaa paljastaa pokémonkantansa pian, sillä tämä on nyt se kohta, jossa yhteiskunnallinen aktiivisuus, valveutuneisuus ja retoriikka punnitaan.

On tottakai myös mahdollista ottaa kantaa olla ottamatta kantaa. Tai olla autuaan tietämätön. Senkin olisi vaan hyvä olla harkittua.

Poimimatta jääneiden mustikoiden määrä on olennainen osa pokémonkeskustelua.
Poimimatta jääneiden mustikoiden määrä on olennainen osa pokémonkeskustelua.
Mielipiteen valitsemisen tuskaa helpottaakseni olen laatinut listan erilaisista suhtautumisvaihtoehdoista. 7-portaisen katalogin avulla kukin pokémonkantaansa vielä etsivä voi pohtia mihin niistä itse voisi kuulua, mikä näkökulma tuntuu omimmalta. Huomautan kuitenkin, että osa vaihtoehdoista on valumassa jo vahvaan epätrendiin. Suosittelen siis valitsemaan huolellisesti.

  1. Pokémonkouluttaja. Lataat pelin, pyydystät pokémoneja poképalloilla, perustat pokéstoppeja ja vietät ystävien kanssa aikaa poképarkeissa. Ulkoilet, liikut ja nautit kesästä. Et kiinnitä huomiota siihen mitä muut pelaamisestasi ajattelevat vaan keskityt uudenlaista iloa elämääsi tuottavaan harrastukseen ja löydät uusia ystäviä. Sitten haet pelaamista varten sairauslomaa ja pikku hiljaa hivuttaudut pois työelämästä.
  2. Pokémonpuolustaja. Lataat pelin, pyydystät yhden pokémonin, kuvaat tapahtuman Snapchattiin, kirjoitat Twitteriin nokkelan #pokétwiitin ja nautit teknologia-aallon vaahtoavasta harjanteesta. Olet edelläkävijä. Olet osa tätä maailmaa ja sen menoa. Olet uusien todellisuuksien uhkarohkea kokeilija. Facebook-keskusteluissa ja kahvipöydissä puolustat Pokémonien jahtaamista kansanterveydellisistä syistä ja jaat tietoa maailman mullistumisesta ja tulevaisuuden mahdollisuuksista.
  3. Pokémontarkkailija. Ensin olet hiljaa. Sitten lueskelet Facebook-keskusteluja, juttelet ehkä pokémonkouluttajien ja -vihaajien kanssa, yrität ymmärtää ja lopulta ymmärrät vähän. Kerrot mielipiteenäsi ymmärtäväsi molempia näkökulmia, aloitat lauseet toistensa perään sanalla ”toisaalta” ja puolustat puolueettomuuttasi maltillisen määrätietoisesti. Mielestäsi sillä ei keskustelun kannalta ole merkitystä löytyykö omasta puhelimestasi Pokémon GO.
  4. Pokémontietämätön. Tässä on erilaisia alalajeja. Voit olla täysin tietämätön. Et ole ikinä kuullutkaan asiasta. Tuot keskusteluun muita ajankohtaisia aiheita, ettet vaikuta ihan pöljältä. Voit myös olla ylimielisen tietämätön. Kerrot, että sellaisissa lehdissä joita sinä luet, ei ole puhuttu aiheesta. Arvuuttelet, että pelaako tosiaan aikuisetkin lasten pelejä nykyään. Tai sitten olet olosuhteiden pakosta tietämätön. Jos sinulla olisi älypuhelin, saattaisit olla kiinnostunut.
  5. Pokémonkyseenalaistaja. Olet varovaisen välinpitämätön, mutta kysyttäessä kerrot, että tämänkaltaiset hommat eivät ole sinua varten. Et ehkä ehtinyt epidemian ensimmäiseen aaltoon ja siksikin seurailet tilanteen etenemistä vaihtoaitiosta. Puhut ilmiöstä epidemiana. Kompensoidaksesi pelikokemuksen puutetta, etsit tietoa pokémoneista ja muista ilmiöistä. Kerrot äppsin kaatuilemisesta, palvelinten tukkeutumista, monikansallisista riistoyhtiöistä ja salaliittoteorioista.
  6. Pokémontuomitsija. Tuot keskusteluun ajankohtaista tietoa metsiemme mustikkatilanteesta. Uudelleen ja uudelleen. Tuomitset täysin nenä näytössä kulkevan nuorison, jonka pitäisi höpöhöpöjuttujen sijaan olla keräämässä mustikoita. Ja puolukoita. Ja sieniä. Tuomitset pokémonjahdin kansanterveydelliset vaikutukset, sillä liikkua voi ilman puhelintakin. Tuot keskusteluun ajankohtaisia onnettomuustilastoja, jotka ilmiö on aiheuttanut liikenteessä.
  7. Pokémonvihaaja. Raivoat jos joku puhuu pokémoneista. Poistat Facebookista pokémonpäivityksiä tekevät ystäväsi. Menet pyörimään puistoihin ja kiroat kaikki pokémonkouluttajat. Puuhastelet kotona kieltokylttejä ja lakialoitteita. Pikku hiljaa jättäydyt pois työelämästä ja muutat sinne missä internet ei näy.

On toki mahdollista, että on muitakin tapoja suhtautua pokémoneihin, mutta itse en lähtisi listan ulkopuolelle hirveästi sooloilemaan. Otat siitä omasi ja töräytät Facebookiin jonkun nasevan manifestin, siellä odotellaan jo.