Sunnuntain summeeraus 3/52 – Älä kisko niskatuesta!

Kun koko viikon miettii, että mitkä huomiot aikoo listata sunnuntain summeerauksessa, tulee mietittyä aika paljon tarkemmin tekosiaan. Voisin kuvitella, että jos tästä tempauksesta ei ole mitään muuta iloa, niin aikakin vuoden tapahtumat tulee jäämään melko selkeinä mieleen.

Kyseessä on siis toivottavasti toistuva ja tavan saava viikon yhteenveto niistä havainnoista jotka muuten saattaisivat jäädä kertomatta.

1. MAANANTAI oli aika spesiaali. Aamuinen automatka Rengosta Pasilaan oli lastattu levottomuudella. Vaikeroin pelkääjän paikalle, että pitäisi päästä rauhallisempaan modeen näin viikon aluksi. Jokin stressasi.

Rauhalliseen modeen tuntui olleen ennustuksellinen avunpyyntö. Karman vartija rekisteröi anomuksen herkällä kohtalon korvallaan. Työpaikan parkkihallissa autosta noustessa nimittäin huomasin, että tietokoneeni, sekä kaikki muu rompe, jota työn tekemiseen saattaisin tarvita, oli kotona. Sadan kilometrin päässä.

Kävin nopeasti läpi päivän kokoukset ynnä muut tapahtumat ja huokasin. Ehkä selviän ilman ATK:ta. Aamun ensimmäiset reilut kaksi tuntia, jotka olin varannut työviikon suunnitteluun, menisi auttamattomasti nyt vaan mönkään.

Maanantaiaamun kunniaksi päätin kääntää tilanteen voitoksi. Kiersin ensin koko kuusikerroksisen toimiston etsien kaikki varhain töihin rientäneet työkaverini ja höpöttelin viikonlopun kuulumiset muutaman kanssa.

Sen tehtyäni menin tutkimaan kirjojen selkämyksiä lukunurkkaukseen.

Löysin muutoksen johtamista käsittelevän, satukirjan muotoon kirjoitetun pingviinitarinan, Jäävuoremme sulaa. Luin sen melkein loppuun asti kahvilan nojatuolissa nököttäen ja kollegoideni ihmetteleviä katseita vastaanottaen.

Se oli oikeastaan aika rentouttavaa – kuten olin aamulla toivonut.

Viisitoista minuuttia ennen päivän ensimmäistä kokousta kävin hakemassa toimistotarvikevarastosta ruutupaperivihkon ja kynän. Näillä on mentävä.

Matkalla kokoustilaan tapahtui kuitenkin jotain ihmeellistä! Puhelimeeni tuli ilmoitus: ”Sinulle on postia”.

Riensin kiireenvilkkaa postittamoon. Sain käteeni ison pahvilaatikon. Juoksin takaisin neukkariin. Avasin laatikon. Riemu ryöpsähti. Uusi Macbook!

Oi, se oli lopulta onnellinen maanantai. Sain rauhoittua ja rentoutua, lukea satukirjan ja uuden läppärin.

2. APARAATTEIHIN liittyy toinenkin viikon havaintoni. Latasin puhelimeeni Moment -sovelluksen.

Moment kertoo minulle montako kertaa päivän aikana avaan puhelimeni jotain turhanpäiväistä tutkiakseni ja toisaalta sitä kuinka paljon puhelimen käyttöön ylipäätään kuluu aikaa.

Osaisitko itse arvioida kuinka paljon puhelinta tulee räplättyä tai kuinka monta kertaa sen taskustasi kaivat?

Arvioin, että käynnistämisiä olisi jopa 80 päivässä, mutta näyttäisi siltä, että määrä on jossain 40-50 kerran haarukassa. Ajallisesti keskiarvo on noin puolitoista tuntia. Tätä menoa koko vuoden puhelimen käyttöaika on yhteensä noin 20 päivää kellon ympäri. Se on paljon se.

Kun dataa on kertynyt vielä vähän, on aika asettaa puhelimen käytön vähentämistavoite.

3. KOKKOLAN vanhaakaupunkia kutsutaan Neristaniksi. Se tulee ruotsin kielestä. Ner i stan, alakaupunki. Köpöttelin siellä keskiviikkoiltana kuvaamassa. Harmi vaan, että kameraan oli jäänyt huomaamattani manuaalitarkennus päälle. Kaikki huikeat kuvat epäonnistui.

Neristan –  se on hieno alue. Tiesittekö muuten, että sen muoto noudattaa kultaista leikkausta? Opin sen tutkiessani Kokkolan alakaupungin historiaa. Kultainen leikkaus tarkoittaa esim suorakulmion muodossa sitä, että sen sivut ovat mitoiltaan tietyssä suhteessa toisiinsa ja muodon lävistäjään. Esimerkiksi pankkikortin muoto noudattaa kultaista leikkausta.

Kultainen leikkaus on siitä mielenkiintoinen, että se toimii taideteoksissa, luonnossa, matematiikassa ja meissä ihmisissäkin. Ihan kaikkialla! Se on suhde, joka hivelee esteettisestä silmää vaikkei estetiikasta mitään ymmärtäisikään.

Kannattaa tutustua, jos tekee työkseen jotain minkä pitäisi näyttää hienolta.

4. LAUANTAINA tuli käytyä matkamessuilla. Oli Keskisen Vesaa ja Jethroa. Molempien kanssa pääsi halutessaan kimppaselfieen. Oli tietysti myös metrilakua ja pecorinoa. Niille löytyy sopiva soppi messuilta kuin messuilta.

Käytäviä laahustaessa mietin, että mitä täällä kuuluisi oikein tehdä. Osallistua kaikkiin arvontoihin ja voittaa lahjakortti? Esittää kiinnostunutta ja ruinata alennuskuponkeja? Muistuttaa itselleen mitä kaikkia maita maapallossa on?

Matkamessuilla on hankala ”vaan katsella” kun sinne matkakohteeseen ei näe, sitä ei voi hypistellä. Tai ainakin saa istua aika kauan Karibian Pool Barissa, että sinne alkaa nähdä. Se on ihan eri mennä vaikka koiramessuille rapsuttamaan koiraa tai viinimessuille maistelemaan. Mitä matkamessuilla pitää tehdä?

5. HARVOIN olen jostain niin valtoimenaan samaa mieltä, että tekee huutaa ”JUURI NIIN!”. Olen sillä tavalla aika maltillinen tyyppi. Mutta kun Facebookia selatessani törmäsin lentoyhtiö KLM:n jakamaan linkkiin matkustusmukavuutta lisäävistä lentotipseistä ja tulin viidenteen artiklaan, teki mieleni huudahtaa juuri noin – JUURI NIIN!

En kovin monen tilanteen kohdalla kanna huolta siitä, että jonain päivänä ”napsahdan”, mutta tämä on yksi niistä tilanteista. Niskatuesta repiminen. Kuten yllä lukee: Älä koskaan, toistan, älä koskaan kisko toisen niskatuesta!

Erinomaista sunnuntaita toivottaen,

Arvi