Sunnuntain summeeraus 10/52 – Uhka ja mahdollisuus

Vanajavesi

1. NETFLIX: Homelandin viides tuotantokausi: UHKA/MAHDOLLISUUS

Olen tyypillinen TV-sarjojen kuluttaja. Innostun ja katson kaikki saatavilla olevat jaksot niin nopeasti kuin pystyn ja sen jälkeen olen puoliksi harmissani kauden päättymisestä ja puoliksi onnellinen siitä että voin tehdä taas jotain muuta kuin istua nenä ruudussa.

Tästä taipumuksesta johtuen pyrin rajaamaan seurantaan päätyvät sarjat minimiin ja yritän löytää ne jotka oikeasti kiinnostavat. Homeland on aikoinaan päässyt tuon filtterin läpi.

Viime sunnuntaina Netflix kertoi, että minua saattaisi kiinnostaa sarjan viides kausi ja oikeassa tuo oli. Maratooni oli aika jämäkkä!

Jos kolmannen kauden loppuratkaisu langetti mustan varjon koko vuosikerralle ja neljäs kausi meni tuota loppuratkaisua sulatellessa, on viides 12-tuntinen jälleen yhtä ytimessä kuin sarjan alkuvaiheet vuodelta 2011.

Terroristien ja CIA:n keskinäisiä välejä, sekä molempien klaanien sisäisiä ristiriitoja ratkotaan ajankohtaan sattuvan sopivasti ja toisaalta virkistävästi tällä kertaa Berliinin kaduilla ja konttoreissa.

Vahva suositus!

Suosittelen Homelandia tässä kuvassa

2. VEGAANIT korvike-elintarvikkeet: UHKA/MAHDOLLISUUS

Kun poimin makaronien seasta jauhoisen purkan tuntuista, mautonta härkäpapumössöä, ymmärsin yhden asian: joko Härkistä ja minua ei ole tarkoitettu toisillemme tai sitten en vain osaa.

Whatsappissa asiaa kasvisruokaystävältäni tiedusteltuani sain varmistuksen: ”Nyt täytyy sanoa, että sä et osaa.

Härkistä ylistävä paluuviesti loi uskoa siihen, ettei härkäpapuja tai muuta kasvisruokaa ole välttämättä tarkoitettu ihmiselämän pilaamiseen, vaan kyseessä saattaa kohdallani olla jonkilainen kokemattomuus salaattihommeleiden saralla.

Sain siirrettyä kiukun vanavedessä ajatuksiini tulleen salamipizzan mielestäni ja rohkenin kokeilla toista vegaanista korvike-elintarviketta: soijajugurttia.

Koska olen näiden parin vegaaniviikon aikana innostunut syömään smoothieita kuin Mietaan Jussi mämmiä, oli luontainen tapa tutustua soijajugurttiin survaisemalla sitä pari lusikallista aamusmoothien sekaan. Ja sehän luisti!

Täytyy muutenkin todeta, että tässä parin viikon aikana syödyt 10 litraa smoothieta muun kasvisruoan ohessa tekee aika gutaa. Fyysinen ja psyykkinen ponnistusvoima, toisin sanoen kokonaisvaltainen suorituskykyni, on noussut jonkun 15% – tuntuu aivan älyttömän energiseltä!

Tällaisia terveyshommia on hankala suositella kun ne pitää melkeinpä itse löytää, jotta ne ostaa. Mutta suosittelen silti!

Nyt, kun olen kertonut Netflix-suosituksen ja laittanut kuvan smoothie bowlista, tämä on kuin mikä tahansa parikymppisen sporttitytön blogi.

3. VAALIKONETULOKSEN perusteella kuntavaaleissa äänestäminen: UHKA/MAHDOLLISUUS

Se fakta, että kolmen vaalikonetulokseni kärkikolmikkona komeili pelkästään keskustalaisia kuntapoliitikkoja, näyttäytyy hieman huonossa valossa Tuomas Enbusken maalais-antipatiaa kirkuvan kolumnin jälkeen.

Se fakta, että asun maalla, yhdistettynä edellä mainittuun kepufaktaan, saa edellä mainitun valon himmenemään kuin mummonmökin öljylamppu viimeisiä pisaroita tiristäessään.

Tai näin siis kävisi, mikäli antaisi vaalikoneelle tai Enbuskelle valtakirjansa.

Muutama ote edellä mainitusta kolumnista:

Maaseudun surkeutta lisää tulevaisuudessa se, että kaikkein älykkäimmät tyypit muuttavat kaupunkeihin ja kaikkein tyhmimmät jäävät maalle

meillä asutaan edelleen paljon enemmän maalla kuin sivistys-Euroopassa. Siihen syynä on se, että kepu on Suomen suurin puolue.

kaupunkilaiset maksavat maalaisten elintason ja mauttomat puolipaneeliseinäiset kerskaneliöt.

En ole tottunut äänestämään keskustaa, enkä tiedä teenkö sitä näissäkään vaaleissa.

Se on varmaa, että tulen tyhmenemään ainakin vielä seuraavan vaalikauden kekkosromanttisena nurkkapatrioottina täällä Rengon metsissä. Kepulaisten pakottamana ja kaupunkilaisten varoilla – kaukana innovaatioista ja globaalista vapaakaupasta. Maalla ei päätä pakota.

Ajattelin tempaista ajan kuluksi koko kartanon kiertävät puolipaneelit. Varaa ei ole, turvaudun EU-tukeen.

Lähdin katsomaan miltä kaupungilla näytti. Oli siellä kyllä kaunista

4. MATKAKUUME joka ei hellitä: UHKA/MAHDOLLISUUS

En saanut viime yönä unta, kun on niin kova matkakuume”, ei ollut minun lausahdukseni, mutta olisi hyvin voinut olla.

Keskustelin ystäväni kanssa pääsiäinen Kööpenhaminassa -tyyppisestä reissusta, jossa muutaman päivän ajan nautittaisiin hyvistä ruoista, viineistä ja kulttuurista kevätauringon hehkussa.

Tilanne olisi mahdollisimman nopeasti saatava konkretisoitua matkalipuiksi ja hotellivaraukseksi sillä patoutuneessa matkakuumeessa voi olla negatiivisia vaikutuksia.

Purkautuessaan se saattaa nimittäin ajaa taloudellisesti petollisille urille, jotka naamioituvat hedonistiseksi kerrankos sitä -ajatteluksi. Itselle se näyttäytyy loogisena ajatteluna, mutta ulkopuolelta katseltuna se näyttää siltä kun raahaisi ämpäritolkulla kolikoita onnenkaivoon Kran Turismoa hyräillen.

Lomapäivät on jo kalenterissa, joten tämä on ihan viimeistä silausta vaille. Kyllä tästä selvitään.

5. HYLÄTTY mäkihyppytorni: UHKA/MAHDOLLISUUS

Vuonna 1968 valmistui Hämeenlinnan 70-metrinen mäkihyppytorni. Mattilan Topi ponnisti ensimmäisen SM-kultansa tuliterästä Ahveniston hyppyristä heti avajaisvuonna. Kouvolan mies sijoittui samana talvena vielä Grenoblen olympialaisissa viidenneksi. Hyvä Topi!

90-luvun alussa Ahveniston hyppyrimäen profiili alkoi osoittautua auttamatta vanhanaikaiseksi ja viimeiset telemarkit sieltä kiskaistiin vuonna 1995. Sittemmin tornista on tultu alas lähinnä kiipeilyköysien kanssa; seinäkiipeilijät ovat ottaneet mäkikotkien pesän omakseen.

Hyppyriä on ehdotettu purettavaksi ajan saatossa useampaan otteeseen, mutta siellä se vielä nököttää ja hyvä niin. Se on ylvään näköinen ja ilmeisen kiinnostava ulkoiluetappi. Kunhan ei ropise alta harppovien hiihtäjien niskaan.

Voisi olla kiva kiivetä kesällä vaikka piknikille tuonne ylös.

Aurinkoista sunnuntaita toivottaen,

Arvi