Sunnuntain summeeraus 12/52 – Loppuun asti

Kaikki oleellinen tapahtui tällä viikolla Tampereella. Enkä nyt viittaa millään tavalla Hakametsän halliin.

1.  SUHTAUTUMISHARJOITUS

”Mähän suljin just ********* aivan väärän tiedoston”, oli ensimmäinen ajatukseni, kun suljin tiedoston, jota ei olisi saanut sulkea. Tai olisi sen saanut sulkea, jos olisi tehnyt välitallennuksia.

”Kannattaisko tehdä välitallennuksia”, oli ivalliseen äänensävyyn tölväisty itseruoskinta-ajatus, joka seurasi heti perästä.

VÄLITALLENNUKSIA?! – Vähän kun käyttäisi vilkkua omassa pihassa.

”Okei, sä et voi vaikuttaa mitä just äsken tapahtui, mut sä voit vaikuttaa miten sä suhtaudut siihen”, oli lässyttävän kaikkiviisaasti ja tekorakentavasti itseni lopulta kokoava kehotusajatus.

”Noniin, katsotaanpa kuinka pitkältä ajalta työ meni hukkaan”, oli sekä suolaa haavoihin himoava, että sormet ristissä rukoileva huolettomaan hälläväliin kääräisty pelonsekainen kela.

”Tunnin työ”, oli hyväksyttävä, faktisesti ansaittu litsari, joka yritti vielä kutitella kiireaikataulun pingottamia hermopinnojani.

”Noniin, mäpä alankin tästä sitten saman tien tekemään tätä powerpointtia alusta”, oli temperamentin tormakoima tuumaus, jonka ansiosta tunnin työ oli tehty uudelleen 25 minuutissa.

Opetus 1: Toiseen kertaa tehty työ on yli puolet nopeammin tehty kuin ensimmäisellä kerralla tehty työ. Se on tietyllä tavalla tehokasta. Ja jos joku kysyy, kauanko juuri tämän powerpointin tekemiseen meni, niin voin sanoa 25 minuuttia, yhtään valehtelematta. Aika jees!

Opetus 2: Tee välitallennuksia.

2. RYHMÄTYÖ

”Ryhmätyö on parhaimmillaan jopa melkein yhtä tehokasta kuin, jos olisi tehnyt koko homman itse”

On päiviä, jolloin ryhmätyön kukka kukkii ja on päiviä jolloin ryhmätyö haisee ja maistuu biojäteastialta.

Toimiston käytävältä siteerattu lausahdus piti viikon aikana kutinsa parin ryhmäsähellyksen osalta varsin osuvasti – joskus olisi vaan parempi tehdä itse.

Toisaalta, Tampere-viikkoon mukaan mahtui myös erinomaisina poikkeuksina säännön vahvistavia brainstormeja ja co-konseptointeja.

3. UUSI HEADLINE

Ai mikä on headline? Se on tuo teksti ARVI-otsakkeen alapuolella.

Aiempi headline on ehta palaute eräältä kirjoituksistani kimpaantuneelta lukijalta. Hän oli kynäillyt Karkkilan Puskaradio-nimiselle Facebook-foorumille omia mielenkiintoisia näkemyksiään jostain päivänpolttavasta ja päätynyt siten minun siteerattavakseni ei-välttämättä-niin-rohkaisevaan sävyyn.

No, tästä on jo melkein kolme vuotta aikaa. Sain tällä viikolla toisen, ehkä enemmän rivien välistä poimittavan palautteen toimiston käytävällä.

Kävi nimittäin niin, että keskustelu työtoverini kanssa ajautui johtamiseen ja sivusi tällä viikolla kirjoittamaani johtamiseen liittyvää blogikirjoitusta.

”Luitko sen?”, kysyin.

”Luin. Mut en ihan loppuun asti.”

Kirjoitin vastauksen varmuuden vuoksi ylös, jotta muistan lisätä sen uudeksi headlineksi.

4. JOHTAMISKIRJOITUS

Jos joku ei ehtinyt lukea tällä viikolla kirjoittamaani johtamiseen liittyvää blogikirjoitusta, esim loppuun asti, voi sen huoletta skipata ja ottaa talteen kirjoituksen lopussa olleen tärkeimmän pointin – listan niistä asioista, jotka tutkimusten mukaan tuottavat iloa työkavereille ja luovat luottamuksen sitovan suhteen yritykseen.

Lista on alla kuvana, joten voit tallentaa sen puhelimen muistiin (jos et ehdi lukea sitä nyt, esim loppuun asti):

5. KASVISHERNEKEITTO

Mun mielestä hernekeitossa ei tarvitse olla lihaa.

En tuo tätä nyt esiin kasvisruokakokeilijan näkökulmasta, vaan hernekeiton syöjän näkökulmasta. En vähemmistön edustajana vaan ihmisenä.

Se on vähän sama juttu, että ei Carbonaraa voi laskea kokonaan pekonin varaan. Kastikkeen pitää maistua muutenkin hyvältä. Pekoni tuo siihen vaan oman elementtinsä.

Kuten Carbonara, myös hernari pitää valmistaa kunnolla. Ja kun hernarin on valmistanut kunnolla, ei siihen tarvitse sekoittaa sikaa. Se maistuu hyvältä ja sillä sipuli.

Söin sitten kasvishernekeittoa. Ikään kuin herne ei olisi kasvis.

KASVISHERNE!?

Siinä oli kasvisporkkanaa ja kasvisherneitä ja se ei maistunut sellaiselle hyvälle hernekeitolle, jolle hyvän hernekeiton pitää maistua. Se oli ihan ok kasvisherneruokakeittoa.

Kiukuspäissäni otin ison pannukakun. Mun mielestä se on oikeutettua jos mun vegaanikokeilun aikana mulle tarjoillaan kasvisruokaa jonka nimi on kasvishernekeitto. Pöyristyttävää!


Noniin, olipas tunnelatauksen sisältävä sunnuntain summeeraus. Nautitaanpa nyt.

Tosi ihanaa sunnuntaita,

Arvi